Kruunuvuori

Luonto ja meri: Keskeisimmät kaksi sanaa kuvaamaan Kruunuvuorta.

Kruunuvuori.

Kruunuvuoren alueella sijaitsee lampi, jonka jätän nyt kahden aikaisemman blogikirjoituksen jälkeen rauhaan.

Kruunuvuoren alueella oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella vilkas huvilakulttuuri, josta ei periaatteessa ole enää jäljellä kuin rauniot. Sadan vuoden aikana tapahtui erästä Asterix-albumia lainatakseni Kruunuvuoren(rannan) nousu ja tuho. Kruunuvuoren suosio kasvoi, kun kivitalot nousivat kantakaupunkiin ja keskustan tunkkaisuus vei varakkaan väen maaseudulle. Kun kantakaupungista hieman ulkopuolella oleva alueet - Viikki, Meilahti ja Töölö - olivat täyttyneet, niin tiluksia täytyi etsiä niinkin kaukaa kuin Laajasalosta, Vartiosaaresta, Villingistä ja Vuosaaresta!

Kruunuvuori: Puutarhurin huvila.

Johan Jacob Cygnaeus etsi vuosisadan vaihteessa kesänviettopaikkaa vasta vihitylle vaimolleen Naëmalle (os. Idman). Aluksi kysymys on kesänviettopaikasta ja tontista, mutta viime kädessä he omistivat yhteensä 42 hehtaaria maata Kruunuvuoresta ja nykyisen Kaitalahden omakotitaloalueelta. Kaupat tehtiin v. 1905 43 500 markalla. Cygnaeukset rakensivat itselleen huvilan Villa Idmanin Kaitalahden rannalle. Tämä korkealla rinteellä sijaitseva rakennus on edelleen olemassa.

Kruunuvuori: Vanhan kanalan kulmalta näkymä Kaitalahteen.

Cygnaeukset myivät suurimman osan maistaan 70 000 markalla saksalaiselle liikemiehelle Albert Goldbeck-Löwelle v. 1913, jolle alue oli tuttu. Hän omisti vuokratontilla sijainneen Kissingeksi kutsutun huvilan. Herran omistaman firman Fastighets Aktiebolaget Kissinge mukaan on nimetty siis myös huvila Villa Kissinge. Villa Idmanin Cygnaeukset säilyttivät maiden myynnistä itsellään. Kauaa he eivät kuitenkaan päässeet huvilasta nauttimaan, sillä joulukuussa 1913 rouva menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen ja vain kolme kuukautta myöhemmin herra kuoli jäälle.

Henkilökohtaisesti en pistäisi yhtään pahakseni, jos minulla olisi Goldbeck-Löwen asumukset itselläni. Kaupunkiasunto Bulevardi 11:sta ja kesähuvila Kruunuvuorenrannassa!

Ensimmäinen maailmansota syttyi 1914 ja Albert Goldbeck-Löwe pakeni vaimonsa Sanjan kanssa Tukholmaan. Samaan aikaan Suomessa vihamielisyys saksalaisuutta kohtaan lisääntyi: saksan puhuminen julkisilla paikoilla kiellettiin, samoin saksankieliset painotuotteet ja kirjeet. Seuraavana vuonna ilmestyi luettelo, jossa listattiin Helsingissä asuvien ulkomaalaisten omistuksia, kuten Villa Kissinge. Sodan aikana Kissingen huvilat toimivat haavoittuneiden sotilaiden toipumispaikkana. Albert oli maanpaossa neljä vuotta, joiden jälkeen hän saattoi palata takaisin Kissingeen.

Seuraavan kerran kauppoja Kruunuvuoren alueista tehtiin 1925, kun suomalainen Suomalainen Petrolituonti Osakeyhtiö Masut (myöhemmin Suomalainen Shell Oy) halusi rakentaa saarelle öljyn tullivaraston ja tarjosi 650 000 markkaa Kruunuvuoren ja Haakoninlahden väliin jäävästä alueesta. Tämä kauppa tuhosi Haakoninlahden huvilayhdyskunnan.

Albert Goldbeck-Löwen menehtyi v. 1934 ja vaimonsa Sanja viisi vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen Albertin veljenpoika Adolf, joka oli kohonnut Albertin yrityksen Algol Oy:n toimitusjohtajaksi, muutti Kissingeen.

Toinen maailmasota syttyi 1939 ja pommikoneet ilmestyivät Suomen taivaalle. Ilmahyökkäyksien aikaan Kruunuvuoressa paettiin suojaan kallion sisälle Venäjän vallan aikaan tehtyyn ammusvarastoon, joka sopi sodan aikaiseksi suojaksi. Olisi mukava löytää tuo suoja eli täytynee lähteä tutkimaan kallion koloja.

Sodan aikanaan päättyessä Saksa julistettiin häviäjäksi ja Saksan rajojen ulkopuolella oleva saksalaisten omistama omaisuus takavarikoitiin (rakennukset, maat, irtaimisto, rahat, arvopaperit jne.). Tehtävään perustettiin ns. Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta, jonka tehtävänä oli siirtää saalis Neuvostoliitolle. Kun selvitys aikanaan päättyi Goldbeck-Löwen suvun aika Kruunuvuoressa päättyi ja maa-alue taloineen siirtyi uudelle omistajalle Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton kaupalliselle edustustolle Suomessa.

Suomen Kommunistisen puolueen jäsenet saivat nauttia Kruunuvuoren luonnosta ja rauhasta lähes yhdeksän seuraavaa vuotta. Asukkaat viettivät alueella joko yksittäisiä kesiä tai koko vuokra-ajan. Huviloiden ollessa sen verran suuria, huoneet oli numeroitu ja yhdessä huvilassa asui useita perheitä. Luonnollisesti yhteiselämää helpottamaan luotiin säännöt, mitenkäs muutoin elo ja olo olisi huvila-alueella sujunut... Ohjeissa korostettiin siisteyttä ja järjestystä ja ongelmia pyrittiin vähentämään kieltämällä alueella alkoholin käyttö.

Ohjeiden lopussa todettiin seuraavaa:
"Yleensä tällainen kollektiivinen oleskelu edellyttää kollektiivista vastuuta ja käyttäytymistä, mutta myös jokainen yksilö vastaa oleskelustaan ja käytöksestään yksityisesti. Näillä ensilukemalta tiukoilta näyttävillä ohjeilla rohkenemme kuitenkin toivottaa niin saaren asukkaille kuin vieraillekin virkistävää kesää ja uskomme saaren antimien suovan nautintoa ja tyydytystä käyttäjilleen".


Kommunistien kesänvietoissa Villa Kissinge toimi kerhotalona ja vieraiden majoitustilana. Talossa vakituisesti asui mm. alueen vartija Emil Holopainen, joka ei saanut työstään palkkaa, mutta hänellä oli mahdollisuus asua huvilassa läpi vuoden. Maksua hän sai saunan lämmityksestä ja varsinaisessa työssä hän kävi kaupungissa kodittomien koirien laitoksessa.

Kruunuvuorenlammen rannalla pestiin pyykit. Sinne oli rakennettu aikoinaan pyykkikatos, jonka jäännökset edelleenkin löytyvät paikoiltaan. Katoksesta löytyi keittopata piippuineen, pyykinpesupunkka ja pyykkipäivät merkattiin varauslistaan.

Neuvostoliitto myi Kruunuvuoren huvila-alueen 19 hehtaarin maa-alueen rakennuksineen v. 1955 liikemies Aarne Johannes Aarniolle 47 miljoonalla markalla. Suru oli suuri niille perheille, jotka olivat pitäneet aluetta kesäpaikkanaan: "Koko loppukesän ripottelimme heinän siemeniä poluille, että ne kasvaisivat umpeen ennen kuin uudet asukkaat tulisivat".

Kruunuvuori: Villa Hällebo 10/2010

Parhaiten alueen alunperin 12 huvilasta on säilynyt Villa Hällebo, jota ilmeisesti pyritään suojelemaan. Muut huvilat ovat tuhoutuneet tai ränsistyneet käyttökelvottomaan kuntoon. Alueesta tuli "rappis", kun omistaja Aarnio ei aikanaan päässyt rakentamaan sinne uutta asuinaluetta.

Villa Kissinge Kruunuvuori -kirjan kuvituksessa, Birgitta Dahlströmin kotialbumista

Kruunuvuori: Villa Kissinge 10/2010

Kruunuvuori: Villa Kissinge 10/2010

Kruunuvuori: Alfred Lindströmin Makki -koiran hauta Kissingen pihalla 10/2010.

Helsingin Sanomissa uutisoitiin alkuvuodesta 2010, että hallinto-oikeus oli kumonnut osittain Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan mm. Kruunuvuoren virkistysalueen osalta. Virkistysalueen osalta kaavasta oli valittanut Antti ja Saara Aarnion kuolinpesä, joka omistaa pääsosan alueesta. Kuolinpesä ei pidä perusteltuna, että suurin osa maista pysyy suojeltuna virkistysalueena. Sen sijaan alueelle pitäisi antaa rakennusoikeutta yhtä lailla kuin Kruunuvuoren alueella keskimäärin. Kuullostaa oikeudenmukaiselta, mutta siellä on se lampi. Älkää tuhotko lampea lähiympäristöineen, pliis!

Kruunuvuorenrannan suunnitelma Helsingin kaupungin kotisivuilla.

Lähde ja lainaukset:
Torppa & Reinhard: Kruunuvuori; Unohdettujen huviloiden tarina (2003)